kieli

Katso myös: Kieli

Katso artikkeli Kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kieli.

Suomi

Substantiivi

kieli (26)

1. (anatomia) suussa oleva nielemiseen, lämmönsäätelyyn ja ihmisellä puheen tuottamiseen käytettävä lihas

   Pidetään kieli keskellä suuta.

2. (kielitiede) ihmisen äänteisiin perustuvaan puheeseen tai sovittuihin käsien liikkeisiin perustuva viestintäjärjestelmä (esim. suomen kieli)

   Kuinka taidan suomen kielen.

   lapsen kielen kehitys

   Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä.

3. (kielitiede) kielen tyyli; jollekulle tai joillekuille ominainen kielenkäyttö

   romaanin kieli on runollista

   alamaailman kieli

   Tuollaista kieltä en kuuntele hetkeäkään!

4. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava pingotettu lanka tai jänne

   Vaihdoin kitaraan uudet kielet.

5. (musiikki) puhaltimen lehti
6. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen osa (eli läppä), joka lyö kellon laitaan
7. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke

   Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.

   ponttiliitoksen kieli

8. (tekniikka) vaa´an osoitin

   Vaa´an kieli osoittaa punnittavan painon.

9. iltti

   Vedä kieli suoraan ennen kuin kiristät nauhat.

• 
  Elin
• 
  Kontrabasson kielet
• 
  Flyygelin kielet
• 
  Kellon kieli
• 
  Lukon kieli
• 
  Kengän kieli

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯li/,

• tavutus: kie‧li

Taivutus

Etymologia

kantauralin kēle

Käännökset

Liittyvät sanat

elävä kieli, filologia, forensinen kielentutkimus, formaali kieli, kuollut kieli, luonnollinen kieli, murre, puhe, uralilaiset kielet

Johdokset

• adjektiivit: kielellinen, kieletön, kielevä, kielimäinen
• substantiivit: kieleke, kielo
• verbit: kielentää, kieliä, kieltää

Yhdyssanat

alkukieli, alkuperäiskieli, ammattikieli, anopinkieli, arkikieli, arpitaaninkielinen, bantukieli, elekieli, erikoiskieli, frankoprovensaalinkielinen, hallintokieli, hoivakieli, häpykieli, häränkieli, ilmekieli, intiaanikieli, kansankieli, kansliakieli, kantakieli, kapulakieli, kehonkieli, kengänkieli, kielenhuolto, kielenkanta, kielenkantimet, kielenkärki, kielenkääntäjä, kielenopas, kielenopetus, kielenparsi, Kielentunnistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielenvaihto, kielenviljely, kielialue, kieliasu, kielifilosofia, kielifysiologia, kielihistoria, kielihäiriö, kielijänne, kielikampela, kielikello, kielikoe, kielikorva, kielikoulu, kielikukkanen, kielikunta, kielikurssi, kielikuva, kielikylpy, kielilaboratorio, kielilainsäädäntö, kielileike, kielilläpuhuja, kieliluu, kielimaantiede, kielimakkara, kielimanifesti, kielimies, kielimuoto, kielimuunnos, kielimuuri, kielinero, kielinysty, kielinäyte, kieliopas, kieliopisto, kielioppi, kielipesä, kielipihdit, kielipolitiikka, kielipsykologia, kielipää, kielireskripti, kielirisa, kieliryhmä, kieliside, kielisilta, kielisoitin, kielisosiologia, kielistudio, kielisukulaisuus, kielisuudelma, kielisyöpä, kielitaistelu, kielitaito, kielitaju, kielitiede, kielitulehdus, kielitunne, kielitutkimus, kielitutkinto, kieliviila, kielivirhe, kielivähemmistö, kieliyhteisö, kieliäänikerta, kieliäänne, kieltenopetus, kieltenpidin, kirjakieli, kohdekieli, koirankieli, komentosarjakieli, konekieli, kontinkieli, korukieli, kotikieli, koululaiskieli, kukkaskieli, kulttuurikieli, kuvakieli, käännöskieli, käärmeenkieli, lakikieli, lapsenkieli, lastenkieli, lukonkieli, lähdekieli, lähtökieli, maailmankieli, mainoskieli, merkkikieli, metakieli, muotokieli, mustalaiskieli, nykykieli, ohjelmointikieli, oksitaaninkielinen, opetuskieli, palkeenkieli, paperikieli, pianonkieli, pikkukieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, runokieli, ruskeakieli, ruumiinkieli, salakieli, samojedikieli, satakieli, sekakieli, selkokieli, selväkieli, sivistyskieli, sotilaskieli, sukukieli, sukulaiskieli, sävelkieli, tytärkieli, työkieli, urheilukieli, vaa'ankieli, vaa’ankieli, valtakieli, viittomakieli, virkakieli, viulunkieli, vähemmistökieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Idiomit

• mielin kielin
  1. mielistellen
• odottaa kieli pitkällä
  1. odottaa innolla jotakin tapahtuvaksi
• olla kielen päällä
  1. sanasta tai termistä, jota ei muista, mutta joka tuntuu olevan juuri tulemassa mieleen
• olla kieli solmussa
• (pitää) kieli keskellä suuta
• olla kuoleman kielissä

Aiheesta muualla

• kieli Kielitoimiston sanakirjassa
• kieli Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kieli ja kieltää. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkelit 964, 3050 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

kieli

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala

Substantiivi

kieli

1. kieli (ruumiinosa)
2. kieli (kommunikaatioväline)

Aiheesta muualla

• kieli Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Livvi

Substantiivi

kieli

1. kieli

   ruočin kieli - ruotsin kieli

Viitteet