kihlat (9) (monikollinen)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kihlat |
| genetiivi | – | kihlojen (kihlain) |
| partitiivi | – | kihloja |
| akkusatiivi | –; – |
kihlat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kihloissa |
| elatiivi | – | kihloista |
| illatiivi | – | kihloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kihloilla |
| ablatiivi | – | kihloilta |
| allatiivi | – | kihloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kihloina |
| translatiivi | – | kihloiksi |
| abessiivi | – | kihloitta |
| instruktiivi | – | kihloin |
| komitatiivi | – | kihloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Kihla-sana on germaaninen laina. Se on alunperin tarkoittanut ’panttia’ tai ’panttivankia’.[1]