kiima (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiima | kiimat |
genetiivi | kiiman | kiimojen (kiimain) |
partitiivi | kiimaa | kiimoja |
akkusatiivi | kiima; kiiman |
kiimat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiimassa | kiimoissa |
elatiivi | kiimasta | kiimoista |
illatiivi | kiimaan | kiimoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiimalla | kiimoilla |
ablatiivi | kiimalta | kiimoilta |
allatiivi | kiimalle | kiimoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiimana | kiimoina |
translatiivi | kiimaksi | kiimoiksi |
abessiivi | kiimatta | kiimoitta |
instruktiivi | – | kiimoin |
komitatiivi | – | kiimoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiima- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kiima-aika, kiimahuuto, kiimapaikka, kiimatauti