kiivennyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivennyt | kiivenneet |
| genetiivi | kiivenneen | kiivenneiden kiivenneitten |
| partitiivi | kiivennyttä | kiivenneitä |
| akkusatiivi | kiivennyt; kiivenneen |
kiivenneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivenneessä | kiivenneissä |
| elatiivi | kiivenneestä | kiivenneistä |
| illatiivi | kiivenneeseen | kiivenneisiin kiivenneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivenneellä | kiivenneillä |
| ablatiivi | kiivenneeltä | kiivenneiltä |
| allatiivi | kiivenneelle | kiivenneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivenneenä | kiivenneinä |
| translatiivi | kiivenneeksi | kiivenneiksi |
| abessiivi | kiivenneettä | kiivenneittä |
| instruktiivi | – | kiivennein |
| komitatiivi | – | kiivenneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiivennee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiivennyt- | |