kirjo (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kirjo | kirjot |
genetiivi | kirjon | kirjojen |
partitiivi | kirjoa | kirjoja |
akkusatiivi | kirjo; kirjon |
kirjot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kirjossa | kirjoissa |
elatiivi | kirjosta | kirjoista |
illatiivi | kirjoon | kirjoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kirjolla | kirjoilla |
ablatiivi | kirjolta | kirjoilta |
allatiivi | kirjolle | kirjoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kirjona | kirjoina |
translatiivi | kirjoksi | kirjoiksi |
abessiivi | kirjotta | kirjoitta |
instruktiivi | – | kirjoin |
komitatiivi | – | kirjoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kirjo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Johdos sanasta kirja, joka on alun perin merkinnyt ’kuviota’. Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Gandanderin sanakirjassa 1786 merkityksessä ’kirjava hevonen’.[1]
autismin kirjo, jakauma, kirjava, kirjoa, poliittinen kirjo, vaihtelevuus
kirjoahven, kirjoantilooppi, kirjoeväsimppu, kirjograniitti, kirjohylje, kirjokansi, kirjolehti, kirjolohi, kirjomaasälpä, kirjoneule, kirjopeippi, kirjopesu, kirjopillike, kirjopyykki, kirjosieppo, kirjotähti, kirjovehka