kivittänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kivittänyt | kivittäneet |
| genetiivi | kivittäneen | kivittäneiden kivittäneitten |
| partitiivi | kivittänyttä | kivittäneitä |
| akkusatiivi | kivittänyt; kivittäneen | kivittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kivittäneessä | kivittäneissä |
| elatiivi | kivittäneestä | kivittäneistä |
| illatiivi | kivittäneeseen | kivittäneisiin kivittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kivittäneellä | kivittäneillä |
| ablatiivi | kivittäneeltä | kivittäneiltä |
| allatiivi | kivittäneelle | kivittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kivittäneenä | kivittäneinä |
| translatiivi | kivittäneeksi | kivittäneiksi |
| abessiivi | kivittäneettä | kivittäneittä |
| instruktiivi | – | kivittänein |
| komitatiivi | – | kivittäneine |