kohonnut
kohonnut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohonnut | kohonneet |
| genetiivi | kohonneen | kohonneiden kohonneitten |
| partitiivi | kohonnutta | kohonneita |
| akkusatiivi | kohonnut; kohonneen |
kohonneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohonneessa | kohonneissa |
| elatiivi | kohonneesta | kohonneista |
| illatiivi | kohonneeseen | kohonneisiin kohonneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohonneella | kohonneilla |
| ablatiivi | kohonneelta | kohonneilta |
| allatiivi | kohonneelle | kohonneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohonneena | kohonneina |
| translatiivi | kohonneeksi | kohonneiksi |
| abessiivi | kohonneetta | kohonneitta |
| instruktiivi | – | kohonnein |
| komitatiivi | – | kohonneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kohonnee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kohonnut- | |