koitunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koitunut | koituneet |
| genetiivi | koituneen | koituneiden koituneitten |
| partitiivi | koitunutta | koituneita |
| akkusatiivi | koitunut; koituneen |
koituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koituneessa | koituneissa |
| elatiivi | koituneesta | koituneista |
| illatiivi | koituneeseen | koituneisiin koituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koituneella | koituneilla |
| ablatiivi | koituneelta | koituneilta |
| allatiivi | koituneelle | koituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koituneena | koituneina |
| translatiivi | koituneeksi | koituneiksi |
| abessiivi | koituneetta | koituneitta |
| instruktiivi | – | koitunein |
| komitatiivi | – | koituneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koitunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koitunut- | |