Katso myös: Kolke |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolke | kolkkeet |
genetiivi | kolkkeen | kolkkeiden kolkkeitten |
partitiivi | kolketta | kolkkeita |
akkusatiivi | kolke; kolkkeen |
kolkkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolkkeessa | kolkkeissa |
elatiivi | kolkkeesta | kolkkeista |
illatiivi | kolkkeeseen | kolkkeisiin kolkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kolkkeella | kolkkeilla |
ablatiivi | kolkkeelta | kolkkeilta |
allatiivi | kolkkeelle | kolkkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolkkeena | kolkkeina |
translatiivi | kolkkeeksi | kolkkeiksi |
abessiivi | kolkkeetta | kolkkeitta |
instruktiivi | – | kolkkein |
komitatiivi | – | kolkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolkkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kolket- |
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
kolke
kolke
(taivutusmuoto, vanhahtava) subjunktiivin preesensin yksikkömuoto verbistä kolken