Katso myös: kölli |
kolli (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolli | kollit |
genetiivi | kollin | kollien (kollein) |
partitiivi | kollia | kolleja |
akkusatiivi | kolli; kollin |
kollit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kollissa | kolleissa |
elatiivi | kollista | kolleista |
illatiivi | kolliin | kolleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kollilla | kolleilla |
ablatiivi | kollilta | kolleilta |
allatiivi | kollille | kolleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kollina | kolleina |
translatiivi | kolliksi | kolleiksi |
abessiivi | kollitta | kolleitta |
instruktiivi | – | kollein |
komitatiivi | – | kolleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
nuori mies: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana[1]
kolli (5)