Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kondis | kondikset |
genetiivi | kondiksen | kondisten kondiksien |
partitiivi | kondista | kondiksia |
akkusatiivi | kondis; kondiksen |
kondikset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kondiksessa | kondiksissa |
elatiivi | kondiksesta | kondiksista |
illatiivi | kondikseen | kondiksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kondiksella | kondiksilla |
ablatiivi | kondikselta | kondiksilta |
allatiivi | kondikselle | kondiksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kondiksena | kondiksina |
translatiivi | kondikseksi | kondiksiksi |
abessiivi | kondiksetta | kondiksitta |
instruktiivi | – | kondiksin |
komitatiivi | – | kondiksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kondikse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kondis- |
kondis n. (5) (yks. määr. kondiset , mon. epämäär. kondis, mon. määr. kondisen )
kondis yl. (yks. määr. kondisen , ei monikkoa)