konkari (6)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konkari | konkarit |
| genetiivi | konkarin | konkarien konkareiden konkareitten |
| partitiivi | konkaria | konkareita konkareja |
| akkusatiivi | konkari; konkarin |
konkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konkarissa | konkareissa |
| elatiivi | konkarista | konkareista |
| illatiivi | konkariin | konkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konkarilla | konkareilla |
| ablatiivi | konkarilta | konkareilta |
| allatiivi | konkarille | konkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konkarina | konkareina |
| translatiivi | konkariksi | konkareiksi |
| abessiivi | konkaritta | konkareitta |
| instruktiivi | – | konkarein |
| komitatiivi | – | konkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |