korva
 |
Suomi
Substantiivi
korva (10)
- nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena
- Korva on kuuloelin.
- korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvalehti
- isot korvat
- jäniksen pitkät korvat
- astian kädensija, kupin tai mukin kannike
- Mukista on lohjennut korva.
- Pidä korvasta kiinni, kun juot kupista!
- saavin korvat
- (murteellinen, kuvaannollisesti) jonkin sivu, vieri, ääri; läheisyys
- kosken korvalla, tien korvassa
- Heitä jo työ korvalle! (pane sivuun, lakkaa tekemästä)
- Talo oli liki sillan korvaa.
- Tiel ei maharu toisensa korval ajamahan.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkorʋɑ/
- tavutus: kor‧va
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korva | korvat |
| genetiivi | korvan | korvien (korvain) |
| partitiivi | korvaa | korvia |
| akkusatiivi | korva; korvan |
korvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korvassa | korvissa |
| elatiivi | korvasta | korvista |
| illatiivi | korvaan | korviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korvalla | korvilla |
| ablatiivi | korvalta | korvilta |
| allatiivi | korvalle | korville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korvana | korvina |
| translatiivi | korvaksi | korviksi |
| abessiivi | korvatta | korvitta |
| instruktiivi | – | korvin |
| komitatiivi | – | korvine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- etäisimmissä sukukielissä merkitys on ’puun lehti’; alkuperäinen korvaa merkitsevä sana on mahdollisesti ollut peljä. [1]
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
kuuloelin, luppakorvainen, pystykorvainen, simpukka, tarkkakorvainen, tupsukorvainen
Johdokset
- adjektiivit: -korvainen, korvallinen
- substantiivit: korvake, korvo
- verbit: korvata
Yhdyssanat
hiirenkorva, homekorva, hörökorva, kateenkorva, kateenkorvamuhennos, keskikorva, kielikorva, koirankorva, korva-aukko, korvahylje, korvakipu, korvaklinikka, korvakoru, korvakuulo, korvakäytävä, korvalappu, korvalappustereot, korvalaput, korvalehti, korvaläppä, korvalääkäri, korvamerkki, korvanipukka, korvanlehti, korvannipukka, korvansuojus, korvantaus, korvantausta, korvapuusti, korvarengas, korvaruisku, korvasairaus, korvasieni, korvasienikeitto, korvasienimuhennos, korvasienimyrkytys, korvasokkelo, korvasärky, korvatauti, korvatautioppi, korvatillikka, korvatipat, korvatorvi, korvatulehdus, korvatulppa, korvatyyny, korvavaha, korvavaikku, korvayökkö, korvinkuultava, kovakorvainen, kovakorvaisuus, kukkakaalikorva, liimakorva, luppakorva, possunkorva, pystykorva, pystykorvarotu, rytmikorva, sillankorva, sisäkorva, suomenpystykorva, sävelkorva, tupsukorva, ulkokorva, välikorva, välikorvantulehdus, välikorvaontelo
Osakäsitteet
Idiomit
- kevään korvalla
- kevään alkaessa
- kuunnella korvat höröllään
- kuunnella tarkasti
- olla korvat höröllään
- kuunnella tarkasti
- lainata korvia
- (leikkimielinen) kuunnella
- mennä kuuroille korville
- Sanotaan, kun jotakin viesti jää vastaanottajalta kuulematta.
- olla korviaan myöten täynnä jtkin
- olla saanut tarpeekseen jostakin
- olla ottamatta kuuleviin korviinsa
- olla piittaamatta kuulemastaan
- korvilla
- epämääräisissä ajanilmauksissa
- viiden korvilla = noin kello viisi, viiden maissa
- epämääräisissä ajanilmauksissa
- puolella korvalla
- osittaisesta, huolimattomasta kuuntelusta
- saada korvilleen
- saada selkäänsä
Aiheesta muualla
- korva Kielitoimiston sanakirjassa
- korva Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Korva. Kotimaisten kielten keskus
- Artikkeli 563 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)