Katso myös: Koskelo |
koskelo (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koskelo | koskelot |
genetiivi | koskelon | koskelojen koskeloiden koskeloitten |
partitiivi | koskeloa | koskeloita koskeloja |
akkusatiivi | koskelo; koskelon |
koskelot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koskelossa | koskeloissa |
elatiivi | koskelosta | koskeloista |
illatiivi | koskeloon | koskeloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koskelolla | koskeloilla |
ablatiivi | koskelolta | koskeloilta |
allatiivi | koskelolle | koskeloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koskelona | koskeloina |
translatiivi | koskeloksi | koskeloiksi |
abessiivi | koskelotta | koskeloitta |
instruktiivi | – | koskeloin |
komitatiivi | – | koskeloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koskelo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Mahdollisesti substantiivi koski + johdin -lo .
Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[1] Sitä ennen sana on mainittu Tyrvään kirkontileissä sukunimenä tai lisänimenä (1479: ”thomas koskeloynen”, 1481: ”olaff koskelo”)[2].
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
amurinkoskelo, brasiliankoskelo, etelänkoskelo, harjakoskelo, isokoskelo, tukkakoskelo