koventava
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koventava | koventavat |
| genetiivi | koventavan | koventavien (koventavain) |
| partitiivi | koventavaa | koventavia |
| akkusatiivi | koventava; koventavan |
koventavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koventavassa | koventavissa |
| elatiivi | koventavasta | koventavista |
| illatiivi | koventavaan | koventaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koventavalla | koventavilla |
| ablatiivi | koventavalta | koventavilta |
| allatiivi | koventavalle | koventaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koventavana | koventavina |
| translatiivi | koventavaksi | koventaviksi |
| abessiivi | koventavatta | koventavitta |
| instruktiivi | – | koventavin |
| komitatiivi | – | koventavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koventava- | |
| vahva vartalo | koventava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |