kristitty (1-C) (komparatiivi kristitympi, superlatiivi kristityin) (taivutus )
|
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kristitty | kristityt |
genetiivi | kristityn | kristittyjen |
partitiivi | kristittyä | kristittyjä |
akkusatiivi | kristitty; kristityn |
kristityt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kristityssä | kristityissä |
elatiivi | kristitystä | kristityistä |
illatiivi | kristittyyn | kristittyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kristityllä | kristityillä |
ablatiivi | kristityltä | kristityiltä |
allatiivi | kristitylle | kristityille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kristittynä | kristittyinä |
translatiivi | kristityksi | kristityiksi |
abessiivi | kristityttä | kristityittä |
instruktiivi | – | kristityin |
komitatiivi | – | kristittyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kristity- | |
vahva vartalo | kristitty- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Muinaiskreikkalaisesta sanasta Χριστος, joka tarkoittaa voideltua eli Kristusta. Apostolien tekojen mukaan nimitys kristitty otettiin käyttöön ensimmäisenä Antiokian seurakunnassa.
|
juutalaiskristitty, nimikristitty, pakanakristitty, tapakristitty