kuja

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kuja merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kuja sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kuja sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kuja on tässä. Sanan kuja määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankuja määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Kuja

Substantiivi

kuja (10)

  1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
    Talolle vei koivujen reunustama kuja.
  2. kapea, rakennusten reunustama katu
    Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkujɑ/,
  • tavutus: ku‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuja kujat
genetiivi kujan kujien
(kujain)
partitiivi kujaa kujia
akkusatiivi kuja;
kujan
kujat
sisäpaikallissijat
inessiivi kujassa kujissa
elatiivi kujasta kujista
illatiivi kujaan kujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kujalla kujilla
ablatiivi kujalta kujilta
allatiivi kujalle kujille
muut sijamuodot
essiivi kujana kujina
translatiivi kujaksi kujiksi
abessiivi kujatta kujitta
instruktiivi kujin
komitatiivi kujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kauppakuja, koivukuja, kujanjuoksu, kujatanssi, kunniakuja, lehmuskuja, nauhakuja, palokuja, poppelikuja, puistokuja, puukuja, sivukuja, umpikuja

Aiheesta muualla

  • kuja Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuja Tieteen termipankissa

Kroaatti

Substantiivi

kȕja f. 

  1. narttu (naaraspuolinen koira)
  2. (halventava) naisesta, voidaan kääntää huora
    kujo jebena! – vitun huora!
    krepaj kujo! – kuole huora!
    sestra ti je kuja – siskosi on huora

Ääntäminen

  • IPA: /'kûja/
  • tavutus: ku‧ja

Taivutus

yksikkö monikko
nominatiivi kȕja kȕje
genetiivi kȕjē kȗjā
datiivi-lokatiivi kȕji kȕjama
akkusatiivi kȕju kȕje
vokatiivi kȕjo kȕje
instrumentaali kȕjōm kȕjama

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • kȕja Hrvatski jezični portal
  • kȕja Školski rječnik hrvatskoga jezika

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.