kuja (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuja | kujat |
genetiivi | kujan | kujien (kujain) |
partitiivi | kujaa | kujia |
akkusatiivi | kuja; kujan |
kujat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kujassa | kujissa |
elatiivi | kujasta | kujista |
illatiivi | kujaan | kujiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kujalla | kujilla |
ablatiivi | kujalta | kujilta |
allatiivi | kujalle | kujille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kujana | kujina |
translatiivi | kujaksi | kujiksi |
abessiivi | kujatta | kujitta |
instruktiivi | – | kujin |
komitatiivi | – | kujine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
kauppakuja, koivukuja, kujanjuoksu, kujatanssi, kunniakuja, lehmuskuja, nauhakuja, palokuja, poppelikuja, puistokuja, puukuja, sivukuja, umpikuja
kȕja f.
yksikkö | monikko | |
nominatiivi | kȕja | kȕje |
genetiivi | kȕjē | kȗjā |
datiivi-lokatiivi | kȕji | kȕjama |
akkusatiivi | kȕju | kȕje |
vokatiivi | kȕjo | kȕje |
instrumentaali | kȕjōm | kȕjama |