kuja
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kuja merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kuja sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kuja sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kuja on tässä. Sanan kuja määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankuja määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Kuja
Suomi
Substantiivi
kuja (10)
- pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
- Talolle vei koivujen reunustama kuja.
- kapea, rakennusten reunustama katu
- Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkujɑ/,
- tavutus: ku‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuja | kujat |
| genetiivi | kujan | kujien (kujain) |
| partitiivi | kujaa | kujia |
| akkusatiivi | kuja; kujan |
kujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kujassa | kujissa |
| elatiivi | kujasta | kujista |
| illatiivi | kujaan | kujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kujalla | kujilla |
| ablatiivi | kujalta | kujilta |
| allatiivi | kujalle | kujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kujana | kujina |
| translatiivi | kujaksi | kujiksi |
| abessiivi | kujatta | kujitta |
| instruktiivi | – | kujin |
| komitatiivi | – | kujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
kauppakuja, koivukuja, kujanjuoksu, kujatanssi, kunniakuja, lehmuskuja, nauhakuja, palokuja, poppelikuja, puistokuja, puukuja, sivukuja, umpikuja
Aiheesta muualla
Kroaatti
Substantiivi
kȕja f.
- narttu
- (halventava) naisesta, voidaan kääntää huora
- kujo jebena – vitun huora
- krepaj kujo – kuole huora
- sestra ti je kuja – siskosi on huora
Taivutus
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kuja | kuje |
| genetiivi | kuje | kuja |
| datiivi-lokatiivi | kuji | kujama |
| akkusatiivi | kuju | kuje |
| vokatiivi | kujo | kuje |
| instrumentaali | kujom | kujama |
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- kȕja Hrvatski jezični portal
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.