kulle
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulle | kulteet |
| genetiivi | kulteen | kulteiden kulteitten |
| partitiivi | kulletta | kulteita |
| akkusatiivi | kulle; kulteen |
kulteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulteessa | kulteissa |
| elatiivi | kulteesta | kulteista |
| illatiivi | kulteeseen | kulteisiin kulteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulteella | kulteilla |
| ablatiivi | kulteelta | kulteilta |
| allatiivi | kulteelle | kulteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulteena | kulteina |
| translatiivi | kulteeksi | kulteiksi |
| abessiivi | kulteetta | kulteitta |
| instruktiivi | – | kultein |
| komitatiivi | – | kulteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kultee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kullet- | |
|
Ks. nuotta |
kulle yl. (2) (yks. määr. kullen, mon. epämäär. kullar, mon. määr. kullarna)