kulminoituminen (38)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulminoituminen | kulminoitumiset |
genetiivi | kulminoitumisen | kulminoitumisten kulminoitumisien |
partitiivi | kulminoitumista | kulminoitumisia |
akkusatiivi | kulminoituminen; kulminoitumisen |
kulminoitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulminoitumisessa | kulminoitumisissa |
elatiivi | kulminoitumisesta | kulminoitumisista |
illatiivi | kulminoitumiseen | kulminoitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kulminoitumisella | kulminoitumisilla |
ablatiivi | kulminoitumiselta | kulminoitumisilta |
allatiivi | kulminoitumiselle | kulminoitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kulminoitumisena (kulminoitumisna) |
kulminoitumisina |
translatiivi | kulminoitumiseksi | kulminoitumisiksi |
abessiivi | kulminoitumisetta | kulminoitumisitta |
instruktiivi | – | kulminoitumisin |
komitatiivi | – | kulminoitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulminoitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kulminoitumis- |
verbi kulminoitua + johdin -minen