kulminoitunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulminoitunut | kulminoituneet |
| genetiivi | kulminoituneen | kulminoituneiden kulminoituneitten |
| partitiivi | kulminoitunutta | kulminoituneita |
| akkusatiivi | kulminoitunut; kulminoituneen |
kulminoituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulminoituneessa | kulminoituneissa |
| elatiivi | kulminoituneesta | kulminoituneista |
| illatiivi | kulminoituneeseen | kulminoituneisiin kulminoituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulminoituneella | kulminoituneilla |
| ablatiivi | kulminoituneelta | kulminoituneilta |
| allatiivi | kulminoituneelle | kulminoituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulminoituneena | kulminoituneina |
| translatiivi | kulminoituneeksi | kulminoituneiksi |
| abessiivi | kulminoituneetta | kulminoituneitta |
| instruktiivi | – | kulminoitunein |
| komitatiivi | – | kulminoituneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulminoitunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kulminoitunut- | |