kundi (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kundi | kundit |
genetiivi | kundin | kundien (kundein) |
partitiivi | kundia | kundeja |
akkusatiivi | kundi; kundin |
kundit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kundissa | kundeissa |
elatiivi | kundista | kundeista |
illatiivi | kundiin | kundeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kundilla | kundeilla |
ablatiivi | kundilta | kundeilta |
allatiivi | kundille | kundeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kundina | kundeina |
translatiivi | kundiksi | kundeiksi |
abessiivi | kunditta | kundeitta |
instruktiivi | – | kundein |
komitatiivi | – | kundeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kundi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta kund ’asiakas’; Helsingin slangista sanan merkitys ’asiakas’ on hävinnyt 1950-luvun jälkeen[1]
kundikaveri, linnakundi, pikkukundi, vankilakundi
kundi