kurikka
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kurikka merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kurikka sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kurikka sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kurikka on tässä. Sanan kurikka määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankurikka määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
- pyykinpesussa yms. käytetty lyömäpuu
Ääntäminen
- IPA: /ˈkurikːɑ/
- tavutus: ku‧rik‧ka
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurikka | kurikat |
| genetiivi | kurikan | kurikoiden kurikoitten kurikkojen (kurikkain) |
| partitiivi | kurikkaa | kurikoita kurikkoja |
| akkusatiivi | kurikka; kurikan |
kurikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurikassa | kurikoissa |
| elatiivi | kurikasta | kurikoista |
| illatiivi | kurikkaan | kurikkoihin kurikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurikalla | kurikoilla |
| ablatiivi | kurikalta | kurikoilta |
| allatiivi | kurikalle | kurikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurikkana | kurikkoina kurikoina |
| translatiivi | kurikaksi | kurikoiksi |
| abessiivi | kurikatta | kurikoitta |
| instruktiivi | – | kurikoin |
| komitatiivi | – | kurikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kurika- | |
| vahva vartalo | kurikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha indoeurooppalainen laina[2]
Käännökset
1. pyykinpesussa yms. käytetty lyömäpuu
|
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- kurikka Kielitoimiston sanakirjassa
Karjala
Substantiivi
kurikka
- puinen nuija
- kuhmu
- pakkohuutokauppa
- tila mäńi kurikkah - Tila pakkohuutokaupattiin.
Aiheesta muualla
- kurikka Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.