kuula

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kuula merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kuula sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kuula sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kuula on tässä. Sanan kuula määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankuula määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Kuula

Suomi

Substantiivi

kuula (10)[1]

  1. pienehkö kova pallo
    Fortunapeliin tarvitaan kuulia.
    Kuula on kuulalaakerin tärkeä osa.
  2. (urheilu) kuulantyönnössä käytettävä urheiluväline
  3. vanhojen tykkien pyöreä metalliammus; myös luoti
    saada kuula kalloonsa
  4. (matematiikka) pallopinnan sisään jäävä avaruuden osa
    Olkoon origossa a-säteinen avoin kuula.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkuːlɑ/
  • tavutus: kuu‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuula kuulat
genetiivi kuulan kuulien
(kuulain)
partitiivi kuulaa kuulia
akkusatiivi kuula;
kuulan
kuulat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulassa kuulissa
elatiivi kuulasta kuulista
illatiivi kuulaan kuuliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulalla kuulilla
ablatiivi kuulalta kuulilta
allatiivi kuulalle kuulille
muut sijamuodot
essiivi kuulana kuulina
translatiivi kuulaksi kuuliksi
abessiivi kuulatta kuulitta
instruktiivi kuulin
komitatiivi kuuline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

ruotsin kula

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

geishakuula, hahvakuula, kuulakilpailu, kuulakynä, kuulakärkikynä, kuulalaakeri, kuulalaakeroida, kuulamörssäri, kuulantyöntäjä, kuulantyöntö, kuulantyöntökilpailu, marmorikuula, nahkakuula, nuohouskuula, tykinkuula

Aiheesta muualla

  • kuula Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Verbi

kuula

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuulama
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuulama
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuulama

Aiheesta muualla

  • kuula Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10