kynsimö (2)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kynsimö | kynsimöt |
| genetiivi | kynsimön | kynsimöjen kynsimöiden kynsimöitten |
| partitiivi | kynsimöä | kynsimöitä kynsimöjä |
| akkusatiivi | kynsimö; kynsimön |
kynsimöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kynsimössä | kynsimöissä |
| elatiivi | kynsimöstä | kynsimöistä |
| illatiivi | kynsimöön | kynsimöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kynsimöllä | kynsimöillä |
| ablatiivi | kynsimöltä | kynsimöiltä |
| allatiivi | kynsimölle | kynsimöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kynsimönä | kynsimöinä |
| translatiivi | kynsimöksi | kynsimöiksi |
| abessiivi | kynsimöttä | kynsimöittä |
| instruktiivi | – | kynsimöin |
| komitatiivi | – | kynsimöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kynsimö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
kynsi + -mö; Elias Lönnrotin vuonna 1860 luoma oppitekoinen sana , jonka esikuvana on ollut ruotsin nagelört.[1]
|
|