kyntänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyntänyt | kyntäneet |
| genetiivi | kyntäneen | kyntäneiden kyntäneitten |
| partitiivi | kyntänyttä | kyntäneitä |
| akkusatiivi | kyntänyt; kyntäneen |
kyntäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyntäneessä | kyntäneissä |
| elatiivi | kyntäneestä | kyntäneistä |
| illatiivi | kyntäneeseen | kyntäneisiin kyntäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyntäneellä | kyntäneillä |
| ablatiivi | kyntäneeltä | kyntäneiltä |
| allatiivi | kyntäneelle | kyntäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyntäneenä | kyntäneinä |
| translatiivi | kyntäneeksi | kyntäneiksi |
| abessiivi | kyntäneettä | kyntäneittä |
| instruktiivi | – | kyntänein |
| komitatiivi | – | kyntäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyntänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyntänyt- | |