löyhkäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löyhkäävä | löyhkäävät |
| genetiivi | löyhkäävän | löyhkäävien (löyhkääväin) |
| partitiivi | löyhkäävää | löyhkääviä |
| akkusatiivi | löyhkäävä; löyhkäävän |
löyhkäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löyhkäävässä | löyhkäävissä |
| elatiivi | löyhkäävästä | löyhkäävistä |
| illatiivi | löyhkäävään | löyhkääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löyhkäävällä | löyhkäävillä |
| ablatiivi | löyhkäävältä | löyhkääviltä |
| allatiivi | löyhkäävälle | löyhkääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löyhkäävänä | löyhkäävinä |
| translatiivi | löyhkääväksi | löyhkääviksi |
| abessiivi | löyhkäävättä | löyhkäävittä |
| instruktiivi | – | löyhkäävin |
| komitatiivi | – | löyhkäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | löyhkäävä- | |
| vahva vartalo | löyhkäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |