löysentävä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | löysentävä | löysentävät |
genetiivi | löysentävän | löysentävien (löysentäväin) |
partitiivi | löysentävää | löysentäviä |
akkusatiivi | löysentävä; löysentävän |
löysentävät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | löysentävässä | löysentävissä |
elatiivi | löysentävästä | löysentävistä |
illatiivi | löysentävään | löysentäviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | löysentävällä | löysentävillä |
ablatiivi | löysentävältä | löysentäviltä |
allatiivi | löysentävälle | löysentäville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | löysentävänä | löysentävinä |
translatiivi | löysentäväksi | löysentäviksi |
abessiivi | löysentävättä | löysentävittä |
instruktiivi | – | löysentävin |
komitatiivi | – | löysentävine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | löysentävä- | |
vahva vartalo | löysentävä- | |
konsonantti- vartalo |
- |