laillistaminen (38)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laillistaminen | laillistamiset |
| genetiivi | laillistamisen | laillistamisten laillistamisien |
| partitiivi | laillistamista | laillistamisia |
| akkusatiivi | laillistaminen; laillistamisen |
laillistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laillistamisessa | laillistamisissa |
| elatiivi | laillistamisesta | laillistamisista |
| illatiivi | laillistamiseen | laillistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laillistamisella | laillistamisilla |
| ablatiivi | laillistamiselta | laillistamisilta |
| allatiivi | laillistamiselle | laillistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laillistamisena (laillistamisna) |
laillistamisina |
| translatiivi | laillistamiseksi | laillistamisiksi |
| abessiivi | laillistamisetta | laillistamisitta |
| instruktiivi | – | laillistamisin |
| komitatiivi | – | laillistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laillistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laillistamis- | |
|
|
laillistaminen (teivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä laillistaa