Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lakko | lakot |
genetiivi | lakon | lakkojen |
partitiivi | lakkoa | lakkoja |
akkusatiivi | lakko; lakon |
lakot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lakossa | lakoissa |
elatiivi | lakosta | lakoista |
illatiivi | lakkoon | lakkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lakolla | lakoilla |
ablatiivi | lakolta | lakoilta |
allatiivi | lakolle | lakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lakkona | lakkoina |
translatiivi | lakoksi | lakoiksi |
abessiivi | lakotta | lakoitta |
instruktiivi | – | lakoin |
komitatiivi | – | lakkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | lako- | |
vahva vartalo | lakko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
johdos verbistä lakata; murteissa sanalla on tarkoitettu yleisemmin jonkin toiminnan keskeyttämistä tai lopettamista. Työtaistelumerkityksen sana on saanut 1800-luvun lopussa, aluksi yhdyssanan työlakko muodossa.[1]
saarto, työsulku, työtaistelu, kieltäytyminen, työsulku
hidastuslakko, istumalakko, jarrutuslakko, järjestölakko, korpilakko, koululakko, lakkoaalto, lakkoavustus, lakkoehto, lakkojohtaja, lakkojohto, lakkokassa, lakkokenraali, lakkoklausuuli, lakkokokous, lakkolupa, lakko-oikeus, lakkorahasto, lakkoraja, lakkorintama, lakkosakko, lakkotoimikunta, lakkovahti, lakkovaroitus, lakkovartio, lakonmurtaja, lakonrikkoja, mielenosoituslakko, myötätuntolakko, nälkälakko, pistelakko, suurlakko, syömälakko, syömälakkolainen, tukilakko, tupakkalakko, vastalauselakko, vauhdituslakko, virkamieslakko, yleislakko