lava

Katso myös: Lava, láva

Suomi

Substantiivi

lava (9)

1. säilytys- ja kuljetusalustana käytettävä puinen aluskehikko, siirtolava, kuormalava
2. lava-auton, kuorma-auto tai pakettiauton, avonainen tai katettu tavaratila

   Nosta nuo laatikot lavalle niin lähdetään.

3. kasvilava

   Siemenet kylvettiin lavaan ja jäätiin odottamaan itämistä.

4. ulkoilmatanssipaikka, tanssilava

   Kesäisin käymme usein lavalla tanssimassa.

5. teatterin lava, esiintymiskoroke
6. (puhekieltä) 24 oluttölkin pahvilaatikko tai muovikääre

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑʋɑ/
• tavutus: la‧va

Taivutus

Käännökset

Liittyvät sanat

• alusta
• lauteet

Johdokset

• adjektiivit: lavallinen
• verbit: lavastaa

Yhdyssanat

autonlava, avolava, esiintymislava, hyötölava, kaatolava, kasvilava, kiintolava, kippilava, konserttilava, kukkalava, kuormalava, kurkkulava, kylmälava, kääntölava, laululava, lava-auto, lavakomedia, lavakoomikko, lavakurkku, lavantauti, lavashow, lavasänky, lavasäteily, lavatanssi, lavatanssit, lavaviljely, lähtölava, lämpölava, maitolava, makuulava, mestauslava, nostolava, noutolava, puhujalava, rullalava, siirtolava, soittolava, taimilava, tanssilava, teatterilava, trukkilava, vaihtolava

Aiheesta muualla

• lava Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

lava (monikko lavas)

1. laava

Espanja

Substantiivi

lava f. (monikko lavas)

1. laava

Verbi

lava

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lavar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lavar

Italia

Substantiivi

lava f. (monikko lave)

1. laava

Ääntäminen

• IPA: ˈla.va

Verbi

lava

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä lavare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lavare

Kotava

Substantiivi

lava

1. vesi

Kroaatti

Substantiivi

lava

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta lav
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta lav

Latina

Verbi

lavā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lavō

Ranska

Verbi

lava

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä laver

Ruotsi

Substantiivi

lava yl. (1) (yks. määr. lavan, mon. epämäär. lavor , mon. määr. lavorna )

1. laava

Aiheesta muualla

• lava Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• lava Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Vepsä

Substantiivi

lava (yks. gen. lavan, yks. part. lavoid)

1. lattia

Viro

Substantiivi

lava (gen lava, part lava)

1. (teatteri) näyttämö, lava
2. saunan lauteet; (vanhentunut) lavo

   Istuti laval ja võeti leili. – Istuttiin lauteilla ja otettiin löyly

3. (puutarhanhoito) kasvilava
4. koroke (syn. poodium)

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 17u (sõna)

yksikön illatiivi lavva ja lavasse

monikon partitiivi lavu ja lavasid

Liittyvät sanat

Teatteri

• lavastama, lavastaja, lavastus

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : lava
• lava Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Viitteet