lenkkeilevä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lenkkeilevä | lenkkeilevät |
genetiivi | lenkkeilevän | lenkkeilevien (lenkkeileväin) |
partitiivi | lenkkeilevää | lenkkeileviä |
akkusatiivi | lenkkeilevä; lenkkeilevän | lenkkeilevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lenkkeilevässä | lenkkeilevissä |
elatiivi | lenkkeilevästä | lenkkeilevistä |
illatiivi | lenkkeilevään | lenkkeileviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lenkkeilevällä | lenkkeilevillä |
ablatiivi | lenkkeilevältä | lenkkeileviltä |
allatiivi | lenkkeilevälle | lenkkeileville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lenkkeilevänä | lenkkeilevinä |
translatiivi | lenkkeileväksi | lenkkeileviksi |
abessiivi | lenkkeilevättä | lenkkeilevittä |
instruktiivi | – | lenkkeilevin |
komitatiivi | – | lenkkeilevine |