logaritmi

Katso artikkeli Logaritmi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

logaritmi (5)

1. (matematiikka) matemaattinen funktio, joka kertoo mihin potenssiin kantaluku on korotettava, jotta saataisiin haluttu luku; eksponenttifunktion käänteisfunktio, johon haluttu luku merkitään ${\displaystyle x}$:llä ja kanta jonka potenssina luku ilmaistaan merkitään ${\displaystyle b}$:llä: ${\displaystyle \log _{b}x}$

   10-kantainen logaritmi: ${\displaystyle \log _{10}1000=3}$ sillä ${\displaystyle 10^{3}=1000}$

   2-kantainen logaritmi: ${\displaystyle \log _{2}16=4}$ sillä ${\displaystyle 2^{4}=16}$

• IPA: /ˈlogɑˌrit̪mi/
• tavutus: lo‧ga‧rit‧mi

briggsin logaritmi, lg, ln, funktio, eksponenttifunktio, interpolaatio, kantaluku, kymmenkantainen logaritmi, käänteisfunktio, laskuviivain, luonnollinen logaritmi, mantissa, numerus

• adjektiivit: logaritminen

antilogaritmi, logaritmikäyrä, logaritmipaperi, logaritmitaulu, logaritmitaulukko, puolologaritmipapri

• logaritmi Kielitoimiston sanakirjassa