loinen (38)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loinen | loiset |
genetiivi | loisen | loisten loisien |
partitiivi | loista | loisia |
akkusatiivi | loinen; loisen |
loiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loisessa | loisissa |
elatiivi | loisesta | loisista |
illatiivi | loiseen | loisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loisella | loisilla |
ablatiivi | loiselta | loisilta |
allatiivi | loiselle | loisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loisena (loisna) |
loisina |
translatiivi | loiseksi | loisiksi |
abessiivi | loisetta | loisitta |
instruktiivi | – | loisin |
komitatiivi | – | loisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | loise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lois- |
Johdos luo-vartalosta (luo, luona yms.): luo- + -inen. Sananmukaisesti sana tarkoittaa ”luona olevaa tai asuvaa”.[1]
loiseliö, loiseläin, loiseläjä, loishyönteinen, loiskasvi, loiskiehunta, loiskärpänen, loismato, loispistiäinen, loissairaus, loissieni, loistartunta, loistauti, loisteho, loisvirta, sisäloinen, suolistoloinen, ulkoloinen