lokatiivi
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan lokatiivi merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan lokatiivi sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten lokatiivi sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta lokatiivi on tässä. Sanan lokatiivi määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananlokatiivi määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Substantiivi
lokatiivi (5)
- (kielitiede) joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee paikkaa tai sijaintia
- (kielitiede) olosija, yleisnimitys paikallissijoille. Esim. suomen inessiivi ja adessiivi ovat lokatiiveja.[1]
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lokatiivi | lokatiivit |
| genetiivi | lokatiivin | lokatiivien (lokatiivein) |
| partitiivi | lokatiivia | lokatiiveja |
| akkusatiivi | lokatiivi; lokatiivin |
lokatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lokatiivissa | lokatiiveissa |
| elatiivi | lokatiivista | lokatiiveista |
| illatiivi | lokatiiviin | lokatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lokatiivilla | lokatiiveilla |
| ablatiivi | lokatiivilta | lokatiiveilta |
| allatiivi | lokatiiville | lokatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lokatiivina | lokatiiveina |
| translatiivi | lokatiiviksi | lokatiiveiksi |
| abessiivi | lokatiivitta | lokatiiveitta |
| instruktiivi | – | lokatiivein |
| komitatiivi | – | lokatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lokatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
- Nykysuomea edeltäneessä kantakielessä on oletettavasti ollut lokatiivisija, jonka ”nykymuotoinen” sijapääte olisi -na tai -nä vokaalisoinnun mukaisesti eli kodin lokatiivi olisi kotona. Lokatiivia vastannee nykysuomessa lähinnä essiivisija.
Etymologia
- latinan sanasta locus ’paikka’
Käännökset
1. joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee paikkaa tai sijaintia
|
|
Liittyvät sanat
Viitteet
- ↑ Tieteen termipankki: Kielitiede: lokatiivi . Viitattu 29.12.2024