loma
Suomi
Substantiivi
loma (10)
- pitkähkö yhtenäinen lepokausi uurastuksen vastapainona
- Loman pituus on lakisääteinen.
- Lomalla ei käydä työssä tai koulussa.
- väli, rako, lähinnä yhdyssanoissa ja adverbeissä
- Aurinko paistoi pilvien lomasta.
- Opiskelun lomassa tulisi ulkoilla riittävästi.
- Työn lomassa pidettävät lepotuokiot rajoittuvat lähes vain ruoka- ja kahvitaukoihin.
- Uteliaat silmät pälyilevät verhojen lomasta.
- Uunilinnun pesä on maassa pensaston lomassa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈlomɑ/
- tavutus: lo‧ma
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loma | lomat |
| genetiivi | loman | lomien (lomain) |
| partitiivi | lomaa | lomia |
| akkusatiivi | loma; loman |
lomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lomassa | lomissa |
| elatiivi | lomasta | lomista |
| illatiivi | lomaan | lomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lomalla | lomilla |
| ablatiivi | lomalta | lomilta |
| allatiivi | lomalle | lomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lomana | lomina |
| translatiivi | lomaksi | lomiksi |
| abessiivi | lomatta | lomitta |
| instruktiivi | – | lomin |
| komitatiivi | – | lomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Nykyään tavallisin merkitys ’lepokausi’ on alkuaan ’rako’-merkityksen kuvallista käyttöä.[1]
Käännökset
|
Liittyvät sanat
- lomasta, lomassa, lomaan, lomatusten, lomittain, lomakkain
- lomailija, lomailla, lomailu
- lomailija
- lomauttaa, lomautus
- lomitus
Johdokset
Yhdyssanat
aktiiviloma, hammasloma, hiihtoloma, iltaloma, isyysloma, joululoma, kaupunkiloma, kesäloma, kotiloma, kuntoisuusloma, loma-aika, loma-asunto, lomahotelli, lomakausi, lomakeskus, lomakielto, lomakohde, lomakorvaus, lomakoti, lomakylä, lomaliitos, lomamatka, lomamökki, lomanmääräytymiskuukausi, lomanmääräytymisvuosi, lomanvietto, lomanviettopaikka, lomanviettäjä, lomaoikeus, lomaosake, lomaosakeasunto, lomaosakehuoneisto, lomaosakemökki, lomaosoite, lomapaketti, lomapäivä, lomaraha, lomasijainen, lomasijaisuus, lomasävel, lomatodistus, lomavuoro, lukuloma, pakkoloma, pääsiäisloma, rantaloma, sairasloma, sairausloma, seksiloma, stressiloma, syysloma, sädeloma, säteilyloma, talviloma, terveysloma, toipumisloma, unelmaloma, urheiluloma, vanhempainloma, vuosiloma, äitiysloma
Aiheesta muualla
- loma Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 81, 179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Espanja
Substantiivi
loma f. (monikko lomas)
Ruotsi
Verbi
loma (1)
- tallustella, löntystellä
- talsia tiehensä
Taivutus
| Taivutus – loma | ||
|---|---|---|
| Persoonamuodot | ||
| muoto | aktiivi | passiivi |
| preesens | lomar | lomas |
| imperfekti | lomade | lomades |
| supiini | lomat | lomats |
| imperatiivi | loma | – |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: loma
- passiivin infinitiivi: lomas
- aktiivin part. prees: lomande
- passiivin part. prees: lomandes
- part. perf.: yl. lomad, n. lomat, määr./mon. lomade
Viitteet
- ↑ Kirsti Aapala, Klaas Ruppel: Lomalle! Kielikello, 2017, nro 2. Artikkelin verkkoversio.