loppunut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | loppunut | loppuneet |
genetiivi | loppuneen | loppuneiden loppuneitten |
partitiivi | loppunutta | loppuneita |
akkusatiivi | loppunut; loppuneen | loppuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | loppuneessa | loppuneissa |
elatiivi | loppuneesta | loppuneista |
illatiivi | loppuneeseen | loppuneisiin loppuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | loppuneella | loppuneilla |
ablatiivi | loppuneelta | loppuneilta |
allatiivi | loppuneelle | loppuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | loppuneena | loppuneina |
translatiivi | loppuneeksi | loppuneiksi |
abessiivi | loppuneetta | loppuneitta |
instruktiivi | – | loppunein |
komitatiivi | – | loppuneine |