luonnos (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luonnos | luonnokset |
genetiivi | luonnoksen | luonnosten luonnoksien |
partitiivi | luonnosta | luonnoksia |
akkusatiivi | luonnos; luonnoksen |
luonnokset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luonnoksessa | luonnoksissa |
elatiivi | luonnoksesta | luonnoksista |
illatiivi | luonnokseen | luonnoksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luonnoksella | luonnoksilla |
ablatiivi | luonnokselta | luonnoksilta |
allatiivi | luonnokselle | luonnoksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luonnoksena | luonnoksina |
translatiivi | luonnokseksi | luonnoksiksi |
abessiivi | luonnoksetta | luonnoksitta |
instruktiivi | – | luonnoksin |
komitatiivi | – | luonnoksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luonnokse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
luonnos- |
Daniel Europaeuksen| ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana;[1] os-johdos sanasta luonta (heikko vartalo luonna-),[2] verbistä luoda
karttaluonnos, kipsiluonnos, kirjeluonnos, luonnosarkki, luonnosaste, luonnosehdotus, luonnoskilpailu, luonnoskirja, luonnoslehtiö, luonnospaperi, luonnospiirustus, luonnosvaihe, luonnosvihko, sopimusluonnos