luvannut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luvannut | luvanneet |
| genetiivi | luvanneen | luvanneiden luvanneitten |
| partitiivi | luvannutta | luvanneita |
| akkusatiivi | luvannut; luvanneen |
luvanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luvanneessa | luvanneissa |
| elatiivi | luvanneesta | luvanneista |
| illatiivi | luvanneeseen | luvanneisiin luvanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luvanneella | luvanneilla |
| ablatiivi | luvanneelta | luvanneilta |
| allatiivi | luvanneelle | luvanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luvanneena | luvanneina |
| translatiivi | luvanneeksi | luvanneiksi |
| abessiivi | luvanneetta | luvanneitta |
| instruktiivi | – | luvannein |
| komitatiivi | – | luvanneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luvannee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luvannut- | |