lyhentänyt
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lyhentänyt | lyhentäneet |
genetiivi | lyhentäneen | lyhentäneiden lyhentäneitten |
partitiivi | lyhentänyttä | lyhentäneitä |
akkusatiivi | lyhentänyt; lyhentäneen |
lyhentäneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lyhentäneessä | lyhentäneissä |
elatiivi | lyhentäneestä | lyhentäneistä |
illatiivi | lyhentäneeseen | lyhentäneisiin lyhentäneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lyhentäneellä | lyhentäneillä |
ablatiivi | lyhentäneeltä | lyhentäneiltä |
allatiivi | lyhentäneelle | lyhentäneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lyhentäneenä | lyhentäneinä |
translatiivi | lyhentäneeksi | lyhentäneiksi |
abessiivi | lyhentäneettä | lyhentäneittä |
instruktiivi | – | lyhentänein |
komitatiivi | – | lyhentäneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lyhentänee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lyhentänyt- |