määkivä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | määkivä | määkivät |
genetiivi | määkivän | määkivien (määkiväin) |
partitiivi | määkivää | määkiviä |
akkusatiivi | määkivä; määkivän |
määkivät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | määkivässä | määkivissä |
elatiivi | määkivästä | määkivistä |
illatiivi | määkivään | määkiviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | määkivällä | määkivillä |
ablatiivi | määkivältä | määkiviltä |
allatiivi | määkivälle | määkiville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | määkivänä | määkivinä |
translatiivi | määkiväksi | määkiviksi |
abessiivi | määkivättä | määkivittä |
instruktiivi | – | määkivin |
komitatiivi | – | määkivine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | määkivä- | |
vahva vartalo | määkivä- | |
konsonantti- vartalo |
- |