maaseutu
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maaseutu | maaseudut |
genetiivi | maaseudun | maaseutujen |
partitiivi | maaseutua | maaseutuja |
akkusatiivi | maaseutu; maaseudun |
maaseudut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maaseudussa | maaseuduissa |
elatiivi | maaseudusta | maaseuduista |
illatiivi | maaseutuun | maaseutuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maaseudulla | maaseuduilla |
ablatiivi | maaseudulta | maaseuduilta |
allatiivi | maaseudulle | maaseuduille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maaseutuna | maaseutuina |
translatiivi | maaseuduksi | maaseuduiksi |
abessiivi | maaseudutta | maaseuduitta |
instruktiivi | – | maaseuduin |
komitatiivi | – | maaseutuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | maaseudu- | |
vahva vartalo | maaseutu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
yhdyssana sanoista maa ja seutu
Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.
|
maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö