mainari (6)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mainari | mainarit |
| genetiivi | mainarin | mainarien mainareiden mainareitten |
| partitiivi | mainaria | mainareita mainareja |
| akkusatiivi | mainari; mainarin |
mainarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mainarissa | mainareissa |
| elatiivi | mainarista | mainareista |
| illatiivi | mainariin | mainareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mainarilla | mainareilla |
| ablatiivi | mainarilta | mainareilta |
| allatiivi | mainarille | mainareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mainarina | mainareina |
| translatiivi | mainariksi | mainareiksi |
| abessiivi | mainaritta | mainareitta |
| instruktiivi | – | mainarein |
| komitatiivi | – | mainareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mainari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
1899. Järnefelt-Rauanheimo, Akseli. Suomalaiset Amerikassa.[1]
Mutta siellä alhaalla, kilometrin jopa syvempänäkin maan sisässä, on miehiä, rohkeita ja karastuneita. Siellä ontoissa lokeroissa he liikkuvat kun kotonaan, toiset (mainarit) ilmalla käypäin koneiden ja dynamiitin avulla särkien kalliota, toiset (trammarit) sitä kuormaten melkoisiin rautatievaunuihin.