Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | margariini | margariinit |
genetiivi | margariinin | margariinien (margariinein) |
partitiivi | margariinia | margariineja |
akkusatiivi | margariini; margariinin |
margariinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | margariinissa | margariineissa |
elatiivi | margariinista | margariineista |
illatiivi | margariiniin | margariineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | margariinilla | margariineilla |
ablatiivi | margariinilta | margariineilta |
allatiivi | margariinille | margariineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | margariinina | margariineina |
translatiivi | margariiniksi | margariineiksi |
abessiivi | margariinitta | margariineitta |
instruktiivi | – | margariinein |
komitatiivi | – | margariineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | margariini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta margarin < lähinnä ranskan sanasta margarine, margar- + kemiallista ainetta merkitsevä pääte -ine, aiemmin acide margarique ’margariinihappo’, jossa margarique < muinaiskreikan sanasta μάργαρον (márgaron). Margariinin keksi n. 1867 Hippolyte Mège-Mouriés (1817–1880). Aiemmin sanalla tarkoitettiin suomessa, ruotsissa ja ranskassa palmitiinin ja steariinin sekoitusta.[2]
jääkaappimargariini, kasvimargariini, kevytmargariini, margariinihappo, margariinipaketti, margariinirasia, margariiniteollisuus