mesi

mesi (27)

1. eräiden siemenkasvien mesiäisten erite
2. hunajan raaka-aine ja esiaste

• IPA: /ˈmesi/
• tavutus: me‧si

kantauralin mete <- indoeurooppalaisen kantakielen *médhu-, sukulaissanoja muinaiskreikan μέθυ, ”viini”, sanskriitin मधु, ”hunaja”, muinaisenglannin medu, ”sima” (nykyenglannin mead), muinaiskirkkoslaavin мєдъ, ”hunaja”

• mehi, mehu
• hunaja
• (kasvitiede) mesiäinen, mesinysty, nektario

• substantiivit: medestäjät, mesikko, mesitti

mesiangervo, mesiheinä, mesijuoma, mesikannus, mesikaste, mesikasvi, mesikenno, mesikukka, mesikämmen, mesikätkö, mesileipä, mesimarja, mesimäyrä, mesirauhanen, mesisieni, mesivadelma

• mesi Kielitoimiston sanakirjassa
• mesi Tieteen termipankissa
• mesi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

mesi

1. (keitetty) riisi
2. ateria

japanin sanasta 飯 【めし】 (meshi)

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

mesi

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mese

mesi (gen mee, part mett, adit mette)

1. hunaja

   Lapsed sõid mett. – Lapset söivät hunajaa.

   Kärbes kukkus mette. – Kärpänen putosi hunajaan.

• ÕS 2013 tyyppi 15 (käsi)

(mahdollinen)

• mesilane
• mesila
• mesindus
• mesikas, mesine
• mesinik
• mesiselt

• mesi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• mesi sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

mesi (gen. mii, part. mett)

1. hunaja