miikka
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan miikka merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan miikka sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten miikka sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta miikka on tässä. Sanan miikka määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananmiikka määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
miikka (9)
- (puhekieltä) miinus (erityisesti koulunumeroiden yhteydessä)
- Bilsasta ysi ja mantsasta ysi miikka.
Ääntäminen
- IPA: /ˈmiːkːɑ/
- tavutus: miik‧ka
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miikka | miikat |
| genetiivi | miikan | miikkojen (miikkain) |
| partitiivi | miikkaa | miikkoja |
| akkusatiivi | miikka; miikan |
miikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miikassa | miikoissa |
| elatiivi | miikasta | miikoista |
| illatiivi | miikkaan | miikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miikalla | miikoilla |
| ablatiivi | miikalta | miikoilta |
| allatiivi | miikalle | miikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miikkana | miikkoina |
| translatiivi | miikaksi | miikoiksi |
| abessiivi | miikatta | miikoitta |
| instruktiivi | – | miikoin |
| komitatiivi | – | miikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | miika- | |
| vahva vartalo | miikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |