miinaaja (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | miinaaja | miinaajat |
genetiivi | miinaajan | miinaajien (miinaajain) |
partitiivi | miinaajaa | miinaajia |
akkusatiivi | miinaaja; miinaajan |
miinaajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | miinaajassa | miinaajissa |
elatiivi | miinaajasta | miinaajista |
illatiivi | miinaajaan | miinaajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | miinaajalla | miinaajilla |
ablatiivi | miinaajalta | miinaajilta |
allatiivi | miinaajalle | miinaajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | miinaajana | miinaajina |
translatiivi | miinaajaksi | miinaajiksi |
abessiivi | miinaajatta | miinaajitta |
instruktiivi | – | miinaajin |
komitatiivi | – | miinaajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | miinaaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |