miinoittanut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miinoittanut | miinoittaneet |
| genetiivi | miinoittaneen | miinoittaneiden miinoittaneitten |
| partitiivi | miinoittanutta | miinoittaneita |
| akkusatiivi | miinoittanut; miinoittaneen | miinoittaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miinoittaneessa | miinoittaneissa |
| elatiivi | miinoittaneesta | miinoittaneista |
| illatiivi | miinoittaneeseen | miinoittaneisiin miinoittaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miinoittaneella | miinoittaneilla |
| ablatiivi | miinoittaneelta | miinoittaneilta |
| allatiivi | miinoittaneelle | miinoittaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miinoittaneena | miinoittaneina |
| translatiivi | miinoittaneeksi | miinoittaneiksi |
| abessiivi | miinoittaneetta | miinoittaneitta |
| instruktiivi | – | miinoittanein |
| komitatiivi | – | miinoittaneine |