miinoittava
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miinoittava | miinoittavat |
| genetiivi | miinoittavan | miinoittavien (miinoittavain) |
| partitiivi | miinoittavaa | miinoittavia |
| akkusatiivi | miinoittava; miinoittavan |
miinoittavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miinoittavassa | miinoittavissa |
| elatiivi | miinoittavasta | miinoittavista |
| illatiivi | miinoittavaan | miinoittaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miinoittavalla | miinoittavilla |
| ablatiivi | miinoittavalta | miinoittavilta |
| allatiivi | miinoittavalle | miinoittaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miinoittavana | miinoittavina |
| translatiivi | miinoittavaksi | miinoittaviksi |
| abessiivi | miinoittavatta | miinoittavitta |
| instruktiivi | – | miinoittavin |
| komitatiivi | – | miinoittavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | miinoittava- | |
| vahva vartalo | miinoittava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |