mina

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan mina merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan mina sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten mina sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta mina on tässä. Sanan mina määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananmina määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: minä, mină, minā, mína

Suomi

Substantiivi

mina (9)

  1. (slangia) minuutti
    ”Se on ihan pian täällä”, mä vastaan, ”viis minaa, sen bussi on myöhässä.” (Kaisa Maaria Hakala, "Helvetistä itään" (kirja v. 2017), s. 38)
  2. (historia) muinainen massa- ja rahayksikkö; kuudeskymmenesosa talentista

Liittyvät sanat

Synonyymit

Espanja

Substantiivi

mina f. (monikko minas)

  1. miina
  2. kaivos
  3. lyijykynän lyijy
  4. (Argentiina, Chile) mimmi, misu

Liittyvät sanat

Verbi

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

Italia

Substantiivi

mina f. (monikko mine)

  1. miina

Verbi

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minare

Kroaatti

Substantiivi

mȋna f.  (mon. gen. mȋnā)

  1. miina

Ääntäminen

Taivutus

  yksikkö monikko
nominatiivi mina mine
genetiivi mine mina
datiivi-lokatiivi mini minama
akkusatiivi minu mine
vokatiivi mino mine
instrumentaali minom minama

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • mȋna Hrvatski jezični portal
  • mȋna Školski rječnik hrvatskoga jezika

Portugali

Substantiivi

mina f. (monikko minas)

  1. kaivos
  2. miina

Verbi

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä minar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä minar

Puola

Substantiivi

mina f.

  1. miina
  2. ilme

Ranska

Verbi

mina

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä miner

Ruotsi

Pronomini

mina

  1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta min; minun ... -ni
    mina barn minun lapseni (kun puhutaan monesta lapsesta)

Substantiivi

mina yl. (1) (yks. määr. minan, mon. epämäär. minor, mon. määr. minorna )

  1. miina

Viro

Pronomini

mina (lyhyt muoto ma, gen minu ja mu, part mind, mon nom meie, me)

  1. (persoonapronomini) minä, yleensä lausepainollisena, monikossa me
    mina ja minu vend – minä ja minun veljeni
    Meid on kokku viis. – Meitä on yhteensä viisi.

Huomautus

  • Lyhyt muoto ma yleensä lausepainottomana
Triinu on mu õde. – Triinu on siskoni.

Taivutus

Sijamuoto Yksikkö Monikko
Nominatiivi mina, ma meie, me
Genetiivi minu, mu meie, me
Partitiivi mind meid
Illatiivi minusse, musse meisse
Inessiivi minus, mus meis
Elatiivi minust, must meist
Allatiivi minule, mulle meile
Adessiivi minul, mul meil
Ablatiivi minult, mult meilt
Translatiivi minuks meieks, meiks
Terminatiivi minuni meieni
Essiivi minuna meiena
Abessiivi minuta meieta
Komitatiivi minuga, muga meiega

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuoto

Substantiivi

mina (gen mina, part mina)

  1. minä
  2. minuus
    Mees oli kaotanud oma mina. – Mies oli kadottanut minuutensa.

Taivutus

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi mina minad
Genetiivi mina minade
Partitiivi mina minasid
Illatiivi minasse minadesse

Aiheesta muualla

  • mina Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / mina
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot