mitätöityvä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitätöityvä | mitätöityvät |
| genetiivi | mitätöityvän | mitätöityvien (mitätöityväin) |
| partitiivi | mitätöityvää | mitätöityviä |
| akkusatiivi | mitätöityvä; mitätöityvän | mitätöityvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitätöityvässä | mitätöityvissä |
| elatiivi | mitätöityvästä | mitätöityvistä |
| illatiivi | mitätöityvään | mitätöityviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitätöityvällä | mitätöityvillä |
| ablatiivi | mitätöityvältä | mitätöityviltä |
| allatiivi | mitätöityvälle | mitätöityville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mitätöityvänä | mitätöityvinä |
| translatiivi | mitätöityväksi | mitätöityviksi |
| abessiivi | mitätöityvättä | mitätöityvittä |
| instruktiivi | – | mitätöityvin |
| komitatiivi | – | mitätöityvine |